Kuvateksti: Tyttö paimentamassa lintuja kansallispuistossa vesilammikossa
Tänään olisi sitten lähtö Albaniaan. Käyn suihkussa ja kirjoitan paperille joitakin tärkeimpiä sanontoja albaniaksi. Pakkaan kamani ja suuntaan kohti asemaa. Ajattelin jättää rinkan sinne ja lähteä vielä keskustaan. Bussiasemassa ei kuitenkaan ollut tavarasäilöä mutta juna-asemalla onneksi oli. Jätän rinkan sinne ja suuntaan kansallispuistoon. Vieläkin jalat kipeät eilisen kävelyrupeaman jälkeen ja menen istumaan penkille. Lähden taas Plakaan ja menen syömään vege raflaan. Tilaan päivän menun mihin kuuluu alkupala, pääruoka ja jälkiruoka. Juoman ja tipin jälkeen loppusumma on 17 euroa, huh! Mutta kyllä oli täysi olo. Tuntui että vatsa halkeaa. Lähden käppäilemään ja menen penkille sulattamaan safkaa. Ei vain jaksa liikkua. Sitten päätän lähteä etsimään paikkaa missä voisi vaihtaa pitkät housut. Pitkä ja luultavasti viileä yöllinen dösämatka, ja ajattelen pelata varman päälle ja käyttää pitkiä housuja myös Albaniassa. Akropoliksella ainakin oli vessa, joten suuntasin sinne. Oli kuitenkin kiinni. Pahus. Sitten etsin vain jonkun sivukujan ja venasin että ketään ei näy ja salamannopeasti vaihdoin housut.
Kuvateksti: Tyttö paimentamassa lintuja kansallispuistossa vesilammikossa
Vielä oli hyvää aikaa istua Syntagman puiston penkillä ennen kuin lähtee asemalle. Metroasema oli kuitenkin kiinni ja piti ottaa hitaampi trolley bussi. Juoksuksi pisti että ehdin ajoissa asemalle. Turhaan kuitenkin juoksin sillä ei tuntunut olevan busseilla mitään kiirettä. Ilmeisesti peri-albanialaiseen tyyliin vasta klo 21, jolloin dösän olisi pitänyt lähteä, alettiin vasta miettimään mitä tehdä ;) Ihmisiä älyttömästi asemalla. Joku mies kysyy lippua ja yrittää kertoa jotain. Käskee menemään toimistoon. Siellä kaamea kalabaliikki menossa. Ilmeisesti jotkut yrittävät ostaa viime tingassa lippua, mutta täyttä on. Varmuutta tai selvyyttä asiasta en saa. Jonossa, tai paremminkin ryppäässä on 2 nuorta poikaa ketkä selvästikin ehkä tahallaan häiritsevät lipunmyyjää. Myöhemmin illalla heidät heitettiin ryminällä pois. Alkoivat hieman ärhentelemään ulkona ja siinä vaiheessa hieman pelotti. Mutta minä olen edelleen toimistossa ja ihmettelen mitä tehdä. Yritän kysyä joltain albaanilta osaavatko englantia. Nauravat vain. Näytän lippuani ja näyttävät että toinen lippu pitäisi antaa asemahenkilökunnalle. Yksi mies sen sitten tekeekin puolestani. Kerta kaikkiaan, kyllä on mukavaa väkeä. Menen ulos ja ihmettelen ja katselen hälinää. Oman bussini jo löydän. Monta bussia lähtee illalla Albaniaan. Kohta aletaan kamoja lastata dösään ja annan omani. Dösä ajaa ”lastauslaiturille”. Menemme pienen lenkin sisäkautta turvatarkastuksen läpi ”tunnelia” pitkin dösään, kuten lentokoneisiin mennään. Turvatarkastus oli muodollinen, kaikilla taisi metallinpaljastin piipata, mutta ei siihen puututtu. Itselläni oli repussa mm. linkkari ja reppu vietiin x-rayn läpi, mutta ei puututtu mitenkään. Sitten tuli ongelmia istumajärjestyksen kanssa. Mut komennettiin pois dösästä ja kierreltiin jonkin aikaa ympäriinsä ja tultiin takas turvatarkastukseen. Toinen mies alkaa kaivella papereita ja kysyy missä on minun punainen lippu. Sanoin antaneeni sen toimistoon. Hetken päästä löytää jostain kolosta sen ja antaa jonkin istumapaikan. Bussi täynnä albaaneja ja kyllä olivat kiinnostuneita minusta. Kaikki on ihmetelleet miksi menen Tiranaan ja Albaniaan ylipäätään ja etenkin yksin. Heh, koita siinä sitten selittää kun kukaan ei ymmärrä englantia.
Kuvateksti: Turistien täyttämä katu Plakassa
No mutta bussi joka tapauksessa pääsi lähtemään siinä 23 pintaan. 12 tuntia sanoi lipunmyyjä matkan kestävän ja ihmiset bussissa että 13 tuntia. Bussissa istun 14-vuotiaan pojan viereen joka on oppinut hiukan englantia playstationia pelaamalla :) Kaikki, tai ainakin lähes kaikki bussissa olevat on albaaneja ketkä työskentelevät Kreikassa ja menevät nyt vain käymään kotona. Kukaan muu ei lähellä osannut englantia ja muut albaanit kyselivätkin tämän pojan kautta kaikkea. Ja ilman poikaakin suoraan minulle. Mukavia ihmisiä. Juteltiin pojan kanssa niitä näitä. Muutenkin bussissa oli kova melu. Kaikki juttelivat keskenään ja huuteli takaata eteen ja edestä taakse, eikä kukaan tainnut tuntea toisia. Suomalaiset olisivat vain istuneet tuppisuina. Oli hauska katsoa meininkiä ja nauttia tunnelmasta. Parin tunnin päästä meno laantui kun kaikkia alkoi nukuttamaan. Mentiin jotain ihme kautta: ensin Patrakseen ja siellä lautalla yli salmen toiselle puolelle josta lähdettiin Ioanninaan.Yksikin jannu tulee 6 vuoden jälkeen käymään 3 päiväksi Albaniaan moikkaamaan perhettään. On kyllä erikoinen persoona. Koko aika äänessä ja vitsiä lentää. Näin ainakin käsitin. Myös monenlaista persoonaa mahtuu kyytiin. Yksikin yhden tauon jälkeen hukkasi kännykkänsä ja piti kamalan mekkalan ja epäili ja tutki meidät takapenkin pojat. Yö meni ”mukavasti” nukkuen.
Kuvateksti: Bussissa menossa kohti Albaniaa
Etusivu
17.6., 18.6., 19.6.,
20.6., 21.6., 22.6.,
23.6., 24.6., 25.6.,
26.6., 27.6., 28.6.,
29.6., 30.6., 1.7.,
2.7., 3.7., 4.7.,
5.7., 6.7., 7.7.,
8.7., 9.7., 10.7.,
11.7., 12.7., 13.7.,
14.7., 15.7., 16.7.,
17.7., 18.7., 19.7.,
20.7., 21.7., 22.7.