Tylsä päivä Ostravassa |
|
Koti 2/3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 Palaute Tilastot Kartta Kuvagalleria |
|
8.7. Heräsin siinä kolmen maissa yöllä kun oli mahdottoman kuuma. Joskus klo 06.00 taas heräsin ja huomasin, että koko kämppä oli tyhjillään. Katsoin kelloa enkä ollut uskoa kun se näytti vain 06.00. Ajattelin, että pakko olla enemmän, kello on taas tehnyt temput. Nyt myöhästyin junasta. Vaatteet päälle äkkiä ja rinkka selkään ja menoksi. Respassakin kello näytti vajaa seitsemää. Pakko se oli sitten uskoa, mutta kerta kaikkiaan omituinen fiilis. Lähdin käppäilemään asemalle rauhallista tahtia, nythän ei ollut enää kiirettä, vaan monta tuntia aikaa. Aamupalaksi ostin banaanin, 2 klementiiniä ja vettä, yhteensä 3,30PLN. Hyppäsin junaan ja toivoin pääseväni Katowiceen. Johanna ja Teemu tulevat sitten jossain vaiheessa perässä. Katowicessä kävin aseman ulkopuolella, että voi sanoa käyneensä siinäkin kaupungissa. Hyppäsin takaisin junaan ja menin sillä Tsekkien puolelle Ostravaan. Tsekkien puolella piti maksaa lisämaksu 80ZEK.
Ostravassa menin ensin asemalla olevaan turisti-infoon, ja siellä jopa osattiin englantia. Sain pari osoitetta hostelleihin ja kartan. Ajattelin, että minähän kävelen kun on näin kaunis ilma. Aurinko porotti täydeltä taivaalta ja oli todella kuuma kaikkien kamojen kanssa. Rinkka selässä ja päiväreppu mahalla. Nälkä ja jano alkoi tulla. Noin vartin käveltyäni saavuin oikeaan osoitteeseen, tai ainakin luulin niin. Ei mitään elämää. Harmi. Eikun kävelemään toiselle puolelle kaupunkia toiseen hostelliin. Astun ovesta sisään, paikka on kuin jostain neuvosto-venäjästä. Ukko istuu pienessä kopissa käytävällä, missä on pienen pieni ikkuna käytävään. Ukko ei ymmärrä englantia, joten täytyy turvautua elekieleen. En tiedä ymmärsikö viestiäni, mutta tuntuu siltä, että ei ole tilaa. Alkaa jo turhauttamaan. Päätän lähteä keskustaan jos siellä olisi edes joku rafla auki. Koko matkalla ei ollut tullut vastaan kuin muutama ihminen. Todella autioita. Keskustassakin kaikki paikat on kiinni. Lopulta löydän jonkun pizzerian ja äkkiä sinne. Kaamea nälkä ja jano. Pizza, juomat ja jätskiannos yhteensä 162ZEK. Kyllä nyt taas jaksaa. Torin toisella laidalla oli kauppa auki ja ostin sieltä 2 mehupulloa ja 5 jotain leivän ja croissantin risteytystä sekä kokiksen, yhteensä 66ZEK. Maha täysi ja alkaa väsyttämään. Tekisi mieli rojahtaa torin penkille. Hetken levättyäni lähden katselemaan kaupunkia. Todella outo paikka. Lähes kaikki liikkeet kiinni, eikä ihmisiä kuin kourallinen. Aavemaista. Joko on paikallinen juhannus tai sitten ihmiset ei täällä liiku kaupungilla viikonloppuisin. Veikkaisin ensimmäistä vaihtoehtoa.
Aika matelee ja päätän mennä asemalle odottamaan junaa. Ilmoitin Johannalle ja Teemulle, että täällä ei ole mitään nähtävää, joten päätimme jatkaa suoraan Prahaan. Juna lähtee vasta klo 02.30 ja vielä monta tuntia siihen. Asemalle tullessani oli monta Non-Stop Casinoa, läpi yön auki. Puolen yön jälkeen ympärilleni kasaantuu jotain ihme sakkia. Alkavat jutella ja kysellä mistä olen. Haluaisivat minun lainaavan heille parikymmentä ZEKkiä, mutta hieman kimmastuvat kun en suostu menemään automaatille nostamaan rahaa heille. Siinä vaiheessa kun alkavat kyselemään passia päätän vaihtaa maisemaa. Sitten poika suuttuu ja huutaa perääni, että Prahassa mafia ampuu minut. Hui. Ei kyllä vaikuttanut uskottavalta, mutta mistäs sitä tietää. Yksin kun oli pimeässä asemalaiturissa niin hieman kyllä piti vilkuilla ympärilleen. Lopulta juna tulee hieman myöhässä ja etsin Johannan ja Teemun. Teemu on jo tutustunut joihinkin suomalaistyttöihin ketkä ovat samassa vaunussa toisella puolella. Pyytää tulemaan mukaan käymään. Tyttöjen käkätys kuuluu selvästi toiselle puolelle vaunua. Tytöt olivat olleet Roskildessa ja lähteneet sieltä reilaamaan. Hollannista oli tarttunut jotain aineita mukaan ja kyselimme mitäs jos jäävät kiinni. Ei tuntunut kiinnostavan. Teemukin oli jo hyvän aikaa ehtinyt maistella tsekkiläistä mallasravintoa. Johannan kanssa menimme hyttiin ja yritimme nukkua, mutta ei tahtonut tulla mitään. Aamulla löysimme Teemun makaamasta käytävällä, ja kuin ihmeen kaupalla kuin tyrkyllä ollut minidisc-soitinkin oli tallella. Täytyy sanoa, että oli reissun erikoisin päivä. Tilastot: |